Merenpohja on pinnanmuodoiltaan eli topografialtaan yhtä vaihtelevaa kuin mantereiden topografia. Mantereita reunustaa mannerjalusta. Se viettää loivasti rantaviivasta 200 metriin asti, jolloin se vaihtuu 4000 metrin syvyyteen asti viettäväksi mannerrinteeksi. Pohjalla on melko tasainen syvänmeren tasanko. Valtamerien keskiselänteet sijaitsevat valtamerien pohjalla kohdassa, jossa litosfäärilaatat erkanevat toisistaan. Niiden keskellä syntyy uutta merenpohjaa.
Merissä on kerroksellinen rakenne samoin kuin ilmassa. Lämpimin kerros on yleensä pinnassa, kylmin syvällä vedessä. Lämpimän kerroksen alla termokliinissä lämpötila laskee nopeasti ja sen alapuolella on hyvin kylmää vettä, joka yltää valtamerten pohjaan asti.
Merivesi on jatkuvassa liikkeessä ja vesi kiertää kaikkialla valtamerissä sekä pinnalla että syvyyksissä. Merivirrat ovat pysyviä, pinnansuuntaisia virtauksia, jotka syntyvät pääasiassa samaan suuntaan puhaltavien pasaati- ja länsituulten vaikutuksesta.
Merivirrat jaetaan lämpimiin ja kylmiin sen mukaan, onko niiden kuljettama vesi lämpimämpää vai kylmempää kuin samalla leveyspiirillä yleensä vallitseva meriveden lämpötila. Merivirrat toimivat tehokkaasti ilmanlämpötilojen säätelyssä. Kylmät merivirrat viilentävät ilmaa ja aiheuttavat kuivuutta. Lämpimät merivirrat lämmittävät ilmaa ja lisäävät sateita.
Vesi on myös pystysuuntaisessa liikkeessä. Se joko painuu pinnalta kohti pohjaa tai kumpuaa syvyyksistä kohti pintaa. Vajoamisen aiheuttaa pintaveden tiheyden kasvu joko veden kylmentyessä tai sen suolaisuuden lisääntyessä. Syvänmeren merivirrat aiheutuvat vesimassojen tiheyseroista ja tiheyden muutoksista sekä etenkin tiheän, kylmän ja suolaisen veden vajoamisesta napa-alueiden merissä.
Kun merivirta törmää mannerjalustaan, valtameren vesi sekoittuu tehokkaasti ja aiheuttaa kumpuamista. Pohjaan painuneiden eliöiden jäänteiden hajoaminen tekee syvältä kumpuavasta vedestä ravinteikasta.
Tuuli synnyttää meren pintaan aaltoja. Kun tuuli puhaltaa veden pinnan yllä, osa tuulen liike-energiasta siirtyy kitkan avulla veden liike-energiaksi. Tuuli rikkoo veden pinnan ja alkaa liikuttamaan sitä. Mitä nopeammin ja kauemmin tuuli puhaltaa samaan suuntaan ja mitä pidemmällä matkalla se pääsee vaikuttamaan veden pintaan, sitä suuremmiksi aallot kasvavat.
Aallon muotoon vaikuttaa veden ominaispaino. Kevyemmässä, suolattomassa vedessä aallot ovat jyrkempiäkuin suolaisessa vedessä. Siksi meren aallot ovat loivempia kuin järven aallot. Alla olevan veden syvyys vaikuttaa aallon muotoon niin, että syvässä vedessä aallot ovat loivempia kuin matalassa. Aaltojen saapuessa rantaan niiden korkeus kasvaa ja pituus lyhenee. Kun aalto on riittävän jyrkkä, sen harja kaatuu ja muodostaa vaahtopään. Tällaisia murtuvia aaltoja kutsutaan tyrskyiksi.
Ristiaallokko syntyy, kun kahdesta eri suunnasta saapuvat aallot yhtyvät. Tuulten lisäksi aaltoja aiheuttavat muutkin tekijät kuten vuorovesi-ilmiö. Hyökyaallot eli tsunamit syntyvät merenalaisten maanjäristysten, maanvyörymien tai tulivuorenpurkausten seuraukena. Vesimassat lähtevät tällöin liikkeelle pohjasta pintaan asti, jolloin aaltoliike vaikuttaa koko meren syvyydeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti