Kpl 6 Vesikehä - kiertää ja kuljettaa

Vesikehä eli hydrosfääri koostuu merien, mantereiden ja ilmakehän vesistä.
Suurin osa maapallon vedestä on merissä suolaisena vetenä. makena veden osuus kaikista maapallon vesistä on alle 3%. Suurin osa makeasta vedestä on sitoutuneena jäätiköihin ja lumeen. Makeaa vettä on pintavetenä joissa ja järvissä, mutta suurempi osa on puhjavettä.

Maapallon vesi on jatkuvassa kiertoliikkeessä mantereiden, valtamerien ja ilmakehän välillä. Veden kiertokulkua eli hydrologista kiertoa pitävät yllä Auringon säteilyenergia ja Maan painovoima. Auringon lämpösäteily aiheuttaa veden haihtumisen meristä ja mantereilta ilmakehään, missä tuulet kuljettavat sitä paikasta toiseen. Merien yllä kiertokulku on nopea, koska suurin osa haihtuneesta vedestä palaa meriin sateena saman tien. Loppuosa meristä haihtuneesta vedestä kulkeutuu ilmavirtausten mukana mantereille.

Lämpö saa aikaan veden haihtumisen eli evaporaation muun muassa pintavesistä ja kasvien pinnalta. Suurin osa lämmöstä on peräisin Auringosta, mutta lämpöä vapautuu myös Maan sisältä lähinnä vulkaanisilla eli tuliperäisillä alueilla. Haihtumista lisäävät tuuli, kuiva ilma ja matalailmanpaine.

Lisäksi kasvien ja eläinten elintoiminnot vapauttavat vettä ilmakehään. Tätä kutsutaan transpiraatioksi. Ilmakehässä vesihöyry tiivistyy ja muodostaa pisaroita, jotka putoavat Maan vetovoiman vuoksi alas sateena. Osa sataneesta vedestä tunkeutuu maan pinnan läpi maaperään, jossa se kiinnittyy maahiukkasiin ti suotautuu edelleen pohjavedeksi. Osa sadevedestä poistuu alueelta pintavaluntana maan päällä ja pintakerrosvaluntana maan pintakerroksissa. Jokiin ja järviin kulkeutunut vesi päätyy joko mereen tai haihtuu.

Kosteus voi myös tiivistyä suoraan ilmasta viileälle pinnalle kasteena tai härmistyä, jolloin muodostuu kuuraa.

Maavesi

Maanpinnan alaiset vedet ovat maavesi ja pohjavesi. Maavesi tarkoittaa maaperään sitoutunutta vettä, joka on kiinnittynyt maa-ainekseen hiukkasiin eli maapartikkeleihin. Vesi muodostaa maapartikkeleiden ympärille kalvomaisen rakenteen, jonka ulkopuolella on ilmaa. Tämä estää veden suotautumisen pohjavedeksi.

Pohjavesi

Pohjavedellä tarkoitetaan maanpinnan alle imeytynyttä, pohjavesivyöhykkeeseen kulkeutunutta vettä. Pohjavesimuodostumaa, jossa on runsaasti vapaata pohjavettä, sanotaan akviferiksi.

Maa- ja pohjsveden määrää säätelevät sadanta sekä lumien sulamisesta vapautuva vesi. Maalajeista parhaiten vettä läpäisee sora ja heikoiten savi. Savessa tapahtuu vain vähän imeytymistä ja kapillaari-ilmiön vuoksi vesi palautuu maan pinnalle ja haihtuu ilmakehään. Jos maaperässä on huonosti vettä läpäisevä maakerros, sen päälle voi syntyä irrallinen pohjavesiesiintymä, jota kutsutaan orsivedeksi.

Vuorovesi

Vuorovedellä tarkoitetaan säännöllistä veden pinnan laskua ja nousua. Se aiheutuu Kuun, Maan ja Auringon vetovoimien yhteisvaikutuksesta sekä Maan pyörimisestä akselinsa ympäri. Kuun vetovoima on näistä merkittävin. Ollessaan suoraan jonkin paikan yläpuolella Kuu vetää valtameren vettä itseään kohti ja aiheuttaa mereen pullistuman. Samanaikaisesti vesi nousee Maan vastakkaisella puolella, koska Kuun vetovoima on siellä pienimmillään. Sekä nousuvesi eli vuoksi että laskuvesi eli luode esiintyvät kahdesti vuorokaudessa n. 12 tunnin välein.

Sama ranta nousuveden ja laskuveden aikaan

Kahdesti 28 vuorokauden jakson aikana Kuun ja Auringon vetovoimat yhdistyvät ja aiheuttavat erittäin voimakkaan nousuveden eli tulvavuoksen. Kun Kuu on suorassa kulmassa Maahan nähden, aiheutuu tavallista matalampi nousuvesi eli vajaavuoksi.