Itsearvionti

Blogin tekeminen oli mielestäni helppoa, mutta se vaati työtä ja aikaa. Onnistuin blogin tekemisessä mielestäni hyvin.

Kpl 20 Maisema - luonnon taidonnäyte

Maisema voidaan jakaa luonnon- ja kulttuurimaisemiin. Luonnonmaisemia ovat alueet, joiden kehitys on suurelta osin luonnon muokkaamaa. Kulttuurimaisemassa ihmisen toiminta on hallitsevassa osassa. 

Kpl 19 Jäätikön jäljet - muinaiset merkit

Laaksojäätiköksi kutsutaan jäätikköä, joka liukuu painovoiman ansiosta laaksoja pitkin rinnettä alas kuluttaen samalla kallioperää. Jäätikköjen liikkuessa muodostuu U-laaksoja.

Drumliinit syntyvät kun, kun jäätikkö etenee kallioytimen yltise. Kallio kovertaa jäähän kolon, joka täyttyy pohjamoreenista.

Silokalliot syntyvät, kun jään alle kasaantunut hienompi aines hioo kalliot sileiksi jään tulosuunnan puolelta.

Jäätikkö voi myös kuljettaa suuria kiviä eli siirtolohkareita pitkiä matkoja.

Siirtolohkare

Sulamisvesivirran pohjalla vierivät kivet pyöristyivät ja loivat pohjan harjuille, joiden päälle harjuaines eli hienohko hiekka ja sora kasaantuivat. Kaikkein hienojakoisin aines kulkeutui sulamisvesien mukana aina jääjärven seisovaan veteen saakka. Aines vajosi hitaasti pohjaan ja muodosti savikerroksia.

Jäätikköjoen suulle, jääjärveen, muodostui jäätikköjoen deltoja. Sandur eli kuivanmaandelta syntyi, kun jäätikköjoki laski kuivalle maalle.

Supat muodostivat, kun iso jäälohkare hautautui maakerrotumaan, esim. harjun tai deltan sisälle. Jään sulaessa yläpuolelle kertynyt maa-aines romahti ja maastoon syntyi kuoppa.

Reunamuodostumat syntyivät jään reunan suuntaiseksi harjanteeksi, kun jään reuna pysyi pidemmän ajan paikallaan.

Kpl 18 Eroosio - liikuttavat voimat

Eroosiolla tarkoitetaan kallioperän ja maaperän kulumista veden, tuulen, aallokon, tai jään kuljettaessa rapautumistuotteita paikasta toiseen. Eroosiovoimat kuluttavat maa- ja kallioperää, kuljettavat erooosio- ja rapautumistuotteita sekä lajittelevat ja kasaavat ne lopulta jonnekkin muualle.

Virtaava vesi
Joki saa alkunsa sataneesta vedestä ja vesi valuu rinteitä alas kuluttaen itselleen jokiuomaa. Pohjaeroosion takia joki kaivautuu yhä syvemmälle ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kuivilla alueilla joki muodostaa syvän kanjonin, mutta sateisilla alueilla maa-ainesta huuhtoutuu sadeveden mukana ja uoman reunat romahtavat massaliikuntojen vaikutuksesta jokeen. Näin muodostuu V-laakso.

Joki myös kuljettaa maa-ainesta. Ajan mittaan maa-aines kuluttaa jokea ja siitä kuluvat epätasaisuudet pois ja lopulta joki virtaa hitaasti leveässä uomassa. 

Kun virtaama vähenee ja joen nopeus hidastuu, suuremmat kappaleet eivät enää pysy virran mukana, vaan kasautuvat joen pohjalle ja silloin joki madaltuu. 

Veden virtaus kuluttaa jokea myös sivusuunnassa. Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Voimakas virta kuluttaa uomaa tehokkaasti ulkokaarteesta, ja samalla hitaampi virtauskasaa sisäkaarteeseen ainesta hiekkasärkiksi. Joen mutkia kutsutaan meandereiksi. Kun joki oikaisee sen mutkien läpi, jäljelle jää vanha varsinaisesta jokiuomasta irtautunut joenmutka makkarajärvi. 

Joki laskee yleensä mereen, jossa virtaus loppuu. Suisto eli delta syntyy alueelle, jossa joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi. Joen kuljettama hiekka ja liete kasaantuvat kerrostumiksi joen pohjalle ja sivuille, mikä saattaa vaikuttaa joen virtaamaan. 

Aallokko kuluttaa eniten niemiä, sillä aallot murtuvat niemien kohdalla. Aaltojen iskiessä rantaan hiekka ja sora kuluttavat rantaan loven. Kun se on tarpeeksi suuri, yläpuolella oleva maa-aines romahtaa mereen ja syntyy rantatörmä. 

Haffi syntyy, kun tuuli ja aallot kuljettavat hiekkaa rannan suuntaisesti muodostaen pitkän särkän, kynnäksen ja sen taakse syntyy kapea lahti. 

Tuuli kasaa aavikoille ja kuiville hiekka alueille dyynejä.

Kuivilla alueilla tuulieroosio kuluttaa kallioperästä pehmeämmät kivilajit, jolloin kovemmat jäävät jäljelle. Tuuli kuluttaa vuoria vain tyvestä ja näin syntyy sienikallioita. 

 

Kpl 17 Rapautuminen - kallio murenee

Rapautuminen tarkoittaa kiviaineksen hajoamista lämpötilan vaihtelun, veden, ilman tai eliöiden vaikutuksesta. Rapautumisen seurauksena muodostuu kivennäismaalajeja, jotka sekoittuvat eloperäiseen ainekseen muodostaen maaperän.

Fysikaalisessa eli mekaanisessa rapautumisessa kiviaines murenee lämpötilan vaikutuksesta. Suuret lämpötilan vaihtelut saavat kiven laajenemaan lämmöstä ja supistumaan kylmästä ja näiden seurauksena kivi halkeaa.
Tätä ilmiötä kutsutaan lämpörapautumiseksi. Tätä tapahtuu esim. aavikoilla.
Kylmillä alueilla vesi voi aiheuttaa pakkasrapautumista. Kallion halkeamiin valunut vesi jäätyy ja laajenee, mikä suurentaa halkeamaa. Tämän toistuessa kivi lopulta hajoaa.

Suolakiderapautumista tapahtuu, kun kuumilla alueilla vesi haihtuu ja suolakiteet kasvavat kallioiden ja kivien raoissa.

Kemiallisessa rapautumisessa veteen liuenneet hapot liuottavat kiviaineksen mineraaleja. Seurauksena kalkkikivialueille muodostuu ns. karstimaa, jossa veteen liuenneet mineraalit ovat kulkeutuneet veden mukana pois. Muodostavat myöhemmin tippukiviluolia, doliineja ja poljia.

Organogeeninen rapautuminen on eliöiden aiheuttamaa. Kasvien juuret kasvavat kallion halkeamiin niin, että kallio halkeaa. Juurien erittämät hapot liukenevat veteen ja hapan vesi liuottaa kallioperää kemiallisesti.

Massaliikunnot ovat maa- ja kiviaineksien liikkumista rinnettä alas painovoiman vaikutuksesta. Liike voi olla joko nopeaa tai hidasta. Nopeita ovat maanvieremät, kivivyöryt, mutavyöryt ja lumivyöryt. Hidasta on vuotomaa-ilmiö.

Kpl 16 Magmaa ja maanjäristyksiä

Vulkanismillä eli tuliperäisellä toiminnalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa maansisäinen kuumuus purkautuu sulana kiviaineksena eli magmana. Maan pinnalle virrannutta magmaa kutsutaan laavaksi. Jähmettyneestä laavasta muodostuu tulivuoria. Vulkanismisiä ilmiöitä ovat myös kuumat lähteet ja vulkaaniset kaasupurkaukset.

Tulivuoret voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: kilpi- ja kerrostulivuoriin. 

Kerrostulivuoren rakenne

Kerrostulivuoret ovat rinteiltään jyrkkiä ja muodostuvat päällekkäisistä laavan ja vulkaanisen tuhkan kerroksista. Ne ovat tyypillisimpiä tulivuoria mannerlaattojen saumakohdissa. 

Kilpitulivuoret ovat loivarinteisiä ja laakeita tulivuoria. Ne syntyvät mereisten laattojen saumakohtiin ja kuumien pisteiden päälle.

Kpl 15 Geologinen kierto - kivikierrätystä

Maapallon kuori ja kivet muodostuvat pääosin mineraaleista.

Malmimineraaliksi kutsutaan mineraalia joka sisältää niin paljon metallia että metallin erottaminen on taloudellisesti kannattavaa.

Kun mineraalit yhdistyvät kiinteäksi kappaleeksi, muodostuu kivilaji. Mineraalit muodostavat yhdessä kallioperän.

Magmakivet syntyvät maapallon sisällä olevasta sulasta magmasta. Ne jaetaan kahteen pääluokkaan, syväkiviin ja pintakiviin.
Syväkivet syntyvät syvällä maan sisällä ja niitä ovat esim. graniitti, dioriitti ja gabro.
Ne voivat työntyä aikaisemman kallioperän sisään ja tällaisia magmakiviä kutsutaan puolipinnalisiksi eli juonikiviksi.
Pintakivet muodostuvat tulivuorenpurkauksista ja laavavirroista ja pintakiviä on esim. basaltti ja hohkakivi.