Virtaava vesi
Joki saa alkunsa sataneesta vedestä ja vesi valuu rinteitä alas kuluttaen itselleen jokiuomaa. Pohjaeroosion takia joki kaivautuu yhä syvemmälle ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kuivilla alueilla joki muodostaa syvän kanjonin, mutta sateisilla alueilla maa-ainesta huuhtoutuu sadeveden mukana ja uoman reunat romahtavat massaliikuntojen vaikutuksesta jokeen. Näin muodostuu V-laakso.
Joki myös kuljettaa maa-ainesta. Ajan mittaan maa-aines kuluttaa jokea ja siitä kuluvat epätasaisuudet pois ja lopulta joki virtaa hitaasti leveässä uomassa.
Kun virtaama vähenee ja joen nopeus hidastuu, suuremmat kappaleet eivät enää pysy virran mukana, vaan kasautuvat joen pohjalle ja silloin joki madaltuu.
Veden virtaus kuluttaa jokea myös sivusuunnassa. Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Voimakas virta kuluttaa uomaa tehokkaasti ulkokaarteesta, ja samalla hitaampi virtauskasaa sisäkaarteeseen ainesta hiekkasärkiksi. Joen mutkia kutsutaan meandereiksi. Kun joki oikaisee sen mutkien läpi, jäljelle jää vanha varsinaisesta jokiuomasta irtautunut joenmutka makkarajärvi.
Joki laskee yleensä mereen, jossa virtaus loppuu. Suisto eli delta syntyy alueelle, jossa joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi. Joen kuljettama hiekka ja liete kasaantuvat kerrostumiksi joen pohjalle ja sivuille, mikä saattaa vaikuttaa joen virtaamaan.
Aallokko kuluttaa eniten niemiä, sillä aallot murtuvat niemien kohdalla. Aaltojen iskiessä rantaan hiekka ja sora kuluttavat rantaan loven. Kun se on tarpeeksi suuri, yläpuolella oleva maa-aines romahtaa mereen ja syntyy rantatörmä.
Haffi syntyy, kun tuuli ja aallot kuljettavat hiekkaa rannan suuntaisesti muodostaen pitkän särkän, kynnäksen ja sen taakse syntyy kapea lahti.
Tuuli kasaa aavikoille ja kuiville hiekka alueille dyynejä.
Kuivilla alueilla tuulieroosio kuluttaa kallioperästä pehmeämmät kivilajit, jolloin kovemmat jäävät jäljelle. Tuuli kuluttaa vuoria vain tyvestä ja näin syntyy sienikallioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti